keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Parisuhde + rakentaminen = ?

Tuttavani sanoi ihan raksaprojektimme suunnitteluvaiheen alussa, että rakentamisen jälkeen tulee joko avioero tai vauva. Meillä onneksi tuo jälkimmäinen <3 Tämä lausahdus jäi kuitenkin mieleeni pyörimään ja olen jo moneen kertaan aloittanut tätä postausta. Olen miettinyt, osaisinko/uskaltaisinko näin arkaan, syvästi henkilökohtaiseen ja toisaalta rankkaankin aiheeseen koskea. Moni kyseli rakentamisen aikana, kuinka me jaksetaan rakentaa lasten kanssa; kuinka mä jaksan yksin raskaana tyttöjen kanssa ja sitten vielä vauvankin kanssa ja kuinka mies jaksaa rakentaa töiden ohessa. Paljon erilaisia ajatuksia risteilee päässä ja niitä ajattelin tähän kirjoitella. Toivottavasti jaksat lukea :)


Raksaprojekti vie paljon tai melkein kaiken ajan parisuhteelta, perheeltä kuin muultakin sosiaaliselta elämältä, varsinkin jos rakentaa itse töiden ohessa niin kuin meillä tehtiin. Mies lähti aamulla aikaisin töihin, ajeli sieltä suoraan raksalle ja tuli yöllä kotiin. Mahtuuko siihen väliin perhe-elämää ja parisuhdetta vai unohtuu rakkaus ja rakkaat kaiken kiireen keskellä? 

Oikea asenne ja sitoutuminen
Mä sanoisin, että saadakseen rakkauden ja rakkaat yhdessä uuteen kotiin täytyy kaikkien olla asenteella rakentamisessa mukana. Raksaparin tulee päättää, että tähän työhön lähdetään yhdessä. Tähän parisuhteeseen on sitouduttu ja tässä pysytään. Ja tiedostaa, että helppo juttu raksaprojekti ei ole. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteeseen lähdettäessä. Päätetään sitoutua, luottaa toiseen, rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja ymmärretään, että parisuhde ei ole helppo juttu vaan vaatii töitä ja hellimistä.

Perheen yhteinen aika
Meidän tapauksessa päätimme, että mies keskittyy rakentamiseen ja mä hoidan kodin ja lapset. Ja välillä otamme pieniä taukoja rakentamisesta koko perheen kanssa. Näitä taukoja saattoivat olla vaikka yhteiset pizzansyönti- ja kahvitteluhetket raksalla. Yllätysmunkkikahvit tai porukalla ruokailu paikallisella huoltsikalla :D Yhteinen aika voi olla jotain ihan pientäkin viikonloppureissujen sijaan. Pääasia, että sitä on. Jostain mekin napattiin se perheen yhteinen hetki ja yhden käden sormilla voi laskea ne päivät, etteivät lapset olisi isäänsä nähneet :) Välillä kyselin vanhemmiltanikin, miten heidän parisuhteensa voi ;) Isäni kun veti samanlaisia päiviä kuin mieheni eli työpäivän jälkeen ajeli meidän raksalle ja sitten vielä melkein 60 km takaisin kotiin. Onneksi meidän työmaa ei tullut heidänkään rakkautensa väliin <3

Miehen ja vaimon yhteinen aika
Parisuhteen hoitohetket olivat enemmänkin kortilla. Yleensä valvoin siihen saakka, että mieheni tuli kotiin ja söimme yhdessä iltapalaa. Siinä sitten puhuimme lapsista, raskaudesta, vauvasta, raksa-asioista, joskus tietysti sanailtiinkin, sovittiin ja tuijoteltiin tapettipaloja. Vaikka oli myöhä niin se hetki oli kullanarvoinen <3 Puhuminen onkin tärkeää niin raksa-aikana kuin muulloinkin. Eihän toinen osaa lukea ajatuksia vaan kaikki mietteet, murheet ja ilotkin täytyy kertoa - jakaa elämää toisen kanssa. Haastavaa - I know.
Nyt en muista kuin yhden ihan virallisesti kahdenkeskisen päivän. 10vee-hääpäivämme :) Silloin oltiin kahdestaan koko päivä raksalla (löydettiin lautapinosta hevosmuurahaisia, kannettiin lautoja ja tehtiin parvekkeen ulkovuorilaudoitusta :D) ja illalla mentiin syömään kaupungille ja kuuntelemaan torille Juha Tapiota. Ilta päättyi venetsialaisten ilotulitukseen! Muut kahdenkeskiset ajat ovat tainneet olleet raksa-asioiden hoitamista. Kiitokset isovanhemmille lasten ja meidän hyvästä hoidosta <3

Yhteinen työaika raksalla

Minä ja tytöt olimme aluksi jonkun verran raksallakin mutta kun vauva ilmoitti tulostaan ja maha alkoi kasvaa, ei tellingeillä kiipeily, harkkojen tai lautojen kanto enää ollut niin hyvä idea. Maalaamisenkin jätin suosiolla muille. Appivanhemmat olivatkin siinä suureksi avuksi! Itseäni tietysti harmitti se, etten päässyt osallistumaan rakentamiseen ja olin kadekin pariskunnille, jotka pääsivät yhdessä rakentamaan. Kun vauva syntyi ja osoittautui kilteimmäksi lapseksi ikinä <3, pääsin mukaan sisähommiin. Tytöt viihtyivät piirrellen ja leikkien niin sisällä kuin ulkona ja minä autoin parketin laitossa, tapetoinnissa pikkumiehen seuratessa äidin ja isin puuhia sitterissä. Välillä tehtiin välipalaa, syötiin, imetettiin, vaihdettiin vaippaa ja nukutettiin pikkumies unille ja sitten taas jatkettiin hommia :)

Yhteinen raksalla työskentelyaika ei kuitenkaan mun mielestä korvaa tuota "ei raksallista" yhteistä aikaa. Jos lapsettomat rakentajat ajattelevat, että kyllä tässä pärjätään, kun nähdään koko ajan raksalla ja hoidetaan yhdessä raksajuttuja ja ei muuten panosta parisuhteeseen, voi mun mielestä käydä niin kuin tuossa vieressä olevassa kuvassa. On tietysti aivan mahtavaa, että voi tehdä yhdessä töitä oman kodin eteen mutta yhteistä aikaa ilman raksakiireitäkin täytyy olla. Toisen huomioimista kaiken keskellä muutenkin kuin raksaan liittyvillä jutuilla. Parisuhdetta täytyy vaalia, helliä ja antaa aikaa myös yhdessä oleskeluun ilman raksaa. Lyhyitä tai vähän pitempiä hetkiä :)

Jaksamisesta huolehtiminen
Se, että tajuaa pitää tauon, kun siltä tuntuu. Tai mieluummin vaikka vähän sitä ennen. Se, että tajuaa, että sillä ei ole o i k e a s t i mitään väliä, vaikka muutto myöhästyisi yhden päivän sen takia, että haluatte käydä kylpylässä tai kyläilemässä (vaikka tuo yksi päivä tuntuu silloin ikuisuudelta ja pitäisi vaan painaa töitä). Ehkä se tuntuisi sillä hetkellä turhalta mutta sitä se ei varmasti ole. Perhe ja parisuhde kiittää. Jos ei heti niin myöhemmin aivan varmasti :) Pitää muistaa pitää huolta niin itsestä kuin muista perheenjäsenistä :) Ja jos toinen ei halua/tarvitse taukoa mutta itse tarvitsee niin silloin vaan lähdetään. Mä ja tytöt kävimme yhden yön hotellireissulla Vaasassa, kun pää meinasi hajota kotona. Se teki hyvää niin mulle kuin tytöillekin - vieläkin hymyilyttää hotellin kylpyammeessa polskivat pienet uimamaisterit <3


Vauva ja rakentaminen
Entä raskausaika ja rakentaminen? Olihan se tottakai erilaista kuin aiemmat raskaudet. Yöllä nukkumaan mennessä kun valitti jalkakipua niin ei se mies ihan yhtä reippaasti ollut niitä jalkoja hieromassa niin kuin ennen ;D Tai kun juttelin päivän kuulumisia nukkumaan mennessä, alkoikin yhtäkkiä vierestä kuulua hiljainen tuhina ;) Poiketen edellisistä raskauksista sellaisia yhteisiä "mahaan keskittymishetkiä" oli vähemmän mutta mun mielestä kaikki meni kuitenkin hyvin ja mä sain hurjasti voimaa jaksaa ihanan kasvavan mahan takia. Olimme odottaneet vauvaa jo jonkin aikaa ja kun testi näytti plussaa, tuntui, että olo huojeni, raksaväsymyksen keskelle tuli jotain, joka sai jaksamaan ihan eri tavalla. Kotiarjen ja -asioiden hoitaminen yksikseen alkoi jo väsyttää ja nyt saimme ihania uutisia, jonka voimalla jaksoi taas kummasti! Raskausaika meni nopeasti enkä usko, että mies ehti siihen keskittyä niin paljon kuin olisi halunnut. Aiemmissa raskauksissa mies oli neuvolassa mukana mutta nyt muuton vuoksi miehen työmatka on pitempi, joten hän ei pystynyt osallistumaan neuvolakäynteihin. Täällä ei neuvolassa edes ultrata niin neuvolakäynti on enemmän äitiä varten. Ultrakäynneillä mies oli aina mukana - niitä käyntejä odotamme aina todella! Tyttöjen kanssa kävimme sitten neuvolassa sydänääniä kuuntelemassa ja äiti hikoili puntarilla ;D Iltaisin juttelimme mieheni kanssa niin vauva- kuin raksa-asioita ja hän pääsi tunnustelemaan potkuja :) Kyllä niitä mahan hellimishetkiä oli muutenkin - ja mahan kasvun huomasi ainakin ;)

Kuten sanoin aiemmin, meidän pikkumiehemme oli uskomattoman hyväntuulinen ja reipas vauva. Hän myös, iskänsä onneksi, nukkui iltaunet ja valvoi sitten isin tullessa myöhään illalla kotiin. Silloin tankattiin vauvantuoksua ja nautittiin iskän seurasta :) Kuopuksen täyttäessä puoli vuotta olikin muuttopäivä :) On ihanaa, ettei mieheni koe menettäneensä tuota puolta vuotta poikansa kanssa vaan on pystynyt olla paljon myös hänen kanssaan. Tytöt olivat jo niin isoja, että osasivat vaatia isiltä oman hetkensä ja tankata hellyyttä aina kun olimme yhdessä. Täytyy ihmetellä, miten hän on ehtinyt tämän kaiken - rakentaa, rakastaa, olla perheensä kanssa ja vielä jaksaa töissäkin. Ihmemies <3

Muuton jälkeen elämä on ruusuilla tanssimista
Niinpä sitä luulisi vaan ei se elämä niin mene :) Oli ihana muuttaa ja olla yhdessä mutta raksavuoden aikana mun iltarutiinit olivat muuttuneet ja miehen eivät. Arjen pyörityksessä omasta rauhallisesta iltahetkestä tuli mulle ihan elinehto. Tiedätkö, se hetki kun lapset nukahtaa ja on ihan hiljaista? Voit istahtaa tietokoneen ääreen, käydä rauhassa suihkussa, katsoa telkkaria tai ihan vaan kuunnella pienten tuhinaa. Silloin ladataan akkuja superteholla. Nyt kun oltiinkin yhtäkkiä molemmat jakamassa tuota hiljaista hetkeä, se ei onnistunutkaan niin kuin MÄ olisin halunnut. Yhteiseen rytmiin pääsemisessä oli haasteensa ja se vei aikaakin mutta ollaan siinä onnistuttu. Mies on ymmärtänyt mun omituisuudet ja mä miehen. Voidaan olla jo hiljaa yhdessä :)


En tiedä, onko näiden ajatusten jakamisesta apua tai iloa kenellekään mutta tahdoin ne nyt kuitenkin auki kirjoittaa. Tuntuu, että paljon jäi vielä sanomattakin. Jos jotain painat mieleesi tästä postauksesta (rakennat tai et) niin ota mukaasi tämä: parisuhteessa sitoutuminen on kaiken A ja O. Sitoudu hoitamaan rakkautta. Mikään nuotio ei roihua pitkään, jos notskilla olijat eivät tee lisää polttopuita <3

Peace, love and understanding,



* Kaikki postauksen kuvat ja kuvatekstit ovat Olivia-lehden maaliskuussa 2007 ilmestyneestä lehdestä.

10 kommenttia:

  1. Hieno postaus ♥ Mullahan meni meidän raksa-aikana se solisluu neljään osaan ja olin kuukauden ilman oikeaa kättä ja sen jälkeen alkoi vasta käytön treenaminen. Mies joutui mulle ruoatkin pilkkoa lautaselle. Mutta jotenkin mä olen kokenut että meidän raksa-aika oli meillä parasta aikaa enkä ole kokenut sitä raskaaksi niin kuin yleensä kuulee. Ehkä se, kun meillä Timpurit teki suurimman osan. Varmasti olisi eri asia jos oltais itse rakennettu alusta loppuun. Mutta me oltais valmiita rakentaan uusi talo vaikka heti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuon olin jo aivan unohtanut! Kuulostaa ihanan liikkikseltä tuo ruokien pilkkominen <3 Meillä se väsymys iski muuton jälkeen. Siihen asti oltiin menty tsempillä eteenpäin. Muuton jälkeen sovittiinkin, että ei hetkeen tehdä mitään. Sitten vähän ajan päästä alkoi jo poltella kaappien sun muiden teko ja niitähän mies sitten talvella tekikin :) Mun mielestä teidän rakentaminen näytti uloskin päin rennolta ja mukavalta :) Ei meilläkään mitään suurta stressiä ollut, toki tuo yhteisen ajan puuttuminen oli ihan uutta. Joko sulla on uusi tontti tiedossa ;)

      Poista
  2. Mielenkiintoista lukea miten teillä meni raksa-aika. Ja hyvinhän tuo näytti menevän. Meillä se meni kans niin hyvin, että voisin kuvitella alkavani projektiin uudelleen, vaikkakin perhe on sen jälkeen kasvanut. Tiesti meillä edesauttaa miehen työn tuomat vapaat "helppoon" rakentamiseen. No, tuskin kellään on helppoa kun rakentaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvin se meni mutta mies on kyllä sanonut, ettei alkaisi siihen enää uudelleen ja mun isäni kauhistelee joka kerta, kun katsoo kuvia, joissa muuraa kivijalkaa :D Muutenkin ajateltiin, että ehditään unelmatontti ja rakennetaan siihen meidän unelmakoti, ettei tarvi enää alkaa uudestaan rakentamista miettimään :)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus! Ja niin kauniisti kirjoitit joka kohdassa.Mä niin tykkään näistä oikeista reality-postauksista <3.
    Ihanan talon rakensitte ja te ihana perhe teette siitä kodin <3

    Aivan ihailtavan ahkeria ja jaksavia olitte ja nyt saatte nautiskella kättenne tuloksista ja viettää korkojen kera sitä yhteistä aikaa perheenä,unelmienne kodissa.
    Unelmille täytyy antaa siivet,niin ne toteutuu.... <3
    Niinkuin teillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä tiukkaa arkea koko raksa-aika oli täynnä. Pettymyksiä ja iloja ja kiukkua ja mitä vielä mutta onneksi jaksettiin ja selvittiin porukalla tähän Kotiin kaikki yhdessä :)

      Poista
  4. Aivan ihana postaus! Mulla on kokemusta kahdesta rakennusprojektista. Ensimmäisen keskelle syntyi kuopus. Se aika meni sujuvasti, kun mies tuli raksalta kotiin nukuttamaan iltakukkujavauvaa, jotta itse sain nukuttua <3 Voi sitä onnen hetkeä, kun ensimmäisen kerran pitkään aikaan istuttiin samasa autossa koko perhe matkalla ruokakauppaan - talo oli valmis.
    Toisella kerralla parasta oli yhteiset raksahetket. Itse asiassa, koko projekti sujui leppoisasti, kun pojat on jo isoja ja meille jäi yhteistä aikaa uurastaa raksalla. Kyllähän ne hermot aina välilllä kiristyi katkeamispisteeseen, mutta tieto siitä, että rakentamista ei kestä loputtomiin, auttoi jaksamaan.
    Loppujen lopuksi rakentamisen rankkuus tulee varmaan yllätyksenä monille vaikka siitä kuinka on puhuttu ääneen julkisuudessa. On vaikea varautua sellaiseen, mistä ei ole tietoa tai kokemusta ennestään. Toisen kunnioitus ja joustava asenne auttaa eteen päin. Itse jouduin joskus huomauttamaan puolisolle, että mitä menetetään, jos levätään yksi viikonloppu?...Ei mitään, tuumasi hän ja niin oli perherauha taattu ja tankattu lisää voimia uusiin koitoksiin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eeva, kiitos viestistä! Noita yhteisiä raksaushetkiä kaipasin mutta toisaalta mun siivoojaluonteelle kävi sekin, että putsasin paikkoja silloin kuin raksalla kävin :) Oonkin monelle sanonut, että rakentakaa ennen lapsia tai sitten kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi ;) Tosin meidän tytöt, nyt 4,5v. ja 7v., ovat sellaisessa iässä, että jos nyt oltais rakennettu, tää olis ollut paaaaljon haastavampaa kuin aiemmin. Ja siihen vielä tuo 2vee. Olisin ollut loppu jo ensimmäisen kuukauden jälkeen :D

      Poista

Olisi kiva, jos jättäisit viestin käynnistäsi :)